valmiit kuvat

Punahilkka kuva on ehdoton suosikkikuvani näistä kolmesta. Mallin lennokkuus ja liike tekee kuvasta hyvin mielenkiintoisen ja maiseman vihreys luo hauskaa kontrastia punaiseen viittaan.

Merenneitokuva on myös todella onnistunut. Rakastan kuvan värimaailmaa ja sitä, kuinka meren kimmellys näkyy kuvassa.

Hannu ja Kerttu kuva...no tottapuhuakseni en pidä tästä kuvasta läheskään niin paljoa kuin muista kahdesta. Tausta on melko sekava. Pidän kuitenkin kuvan hahmojen ilmeistä. Tajusin asian hieman liian myöhään, minulla nimittäin olisi ollut vaihtoehtoinen kuva tästä samasta valokuvauskerrasta. Kyseinen kuva näyttää tältä:

Jälkimmäisessä kuvassa tausta on kauniimpi. Olin kuitenkin jo tilannut kuvat joten päätin olla vaihtamatta kuvia. 

ripustus

Onnistuihan se! Työt roikkuvat nyt turvallisesti kirjaston seinällä ja blogi on näkyvillä viereisellä tietokoneella. Ensi perjantaina avajaiset, sitä odotellessa.

Havainnollistava sähläyskuva.

valmiina seinällä

operaatio kehykset

Eilen kiertelin kirpputorilla etsiskellen sopivia kirjoja jotka tuhota kuvieni kehyksiä varten. Silmääni sattui lopulta lasten tietokirjoja, joiden sisälehdet huusivat retrovärisyyttään. Tiesin haluavani juuri ne päättötyöhöni. Ongelmana oli valita oikeat värit, sillä niitä riitti sinisestä aina ruskeaan ja vaaleanpunaiseen. Lopulta poimin mukaani punaisen, oranssin ja keltaisen ja kotona vertaillessani värejä kuviini huokaisin helpotuksesta: valinta oli osunut kohdilleen. Merenneitokuva pääsi keltaiselle taustalle, keltaiset valonsäteet ja sininen meri luovat hauskaa kontrastia sävylle. Punahilkan viitta vaati punaisen taustan ja yllättäen myös oranssi Kertun takki sopi hyvin täsmälleen samansävyiseen taustaan.

Irrotin kirjoista sivut ja teippasin ne uudelleen kasaan niin, ettei taitokohta näytä epäsiistiltä.

Ensisilmäyksellä kuvien taustaa tuskin huomaisi kirjan kanneksi. Niitä ne kuitenkin ovat ja lopputulokseen olen erittäin tyytyväinen. Huomenna onkin jo töiden ripustaminen näyttelypaikalle Porin Kirjastoon. Saa nähdä kuinka käy!

ennen/jälkeen

Lopulliset päättötyökuvat näyttävät tältä!

lumi sulaa

Päätin lopulta hylätä lumikuningatarkuvat, koska ne eriävät muista kuvista ja saavat kokonaisuuden näyttämään huonolta. Lumikuningatarkuvat eivät vain ole niin hyviä kuin muut satukuvani. Kuvauspaikaksi olisi pitänyt valita jokin paljon tuota risukasaa näyttävämpi metsäkaistale. Tässä vielä (muokkaamattomana) se kuva, jonka olisin päättötyöhön sisällyttänyt.

musiikki- ja videoinspiraatiota

'

kuvanmuokkausta

Kaikki kuvat päättötyötä varten on kuvattu, on kuvankäsittelyn aika. Merenneitokuvista muokkasin mekon reunuksen miltei kokonaan, sillä mekon alkuperäinen rutussa oleva reunus häiritsi. Lopulta päädyin kuitenkin liittämään kuvan laajempaan merimaisemaan, joten reunus ei ole kovin silmiinpistävä lopullisessa kuvassa.

NÄIN. Enää pientä väreillä leikkimistä ja valojen ja varjojen hienosääntöä kunnes työ on valmis tulostettavaksi.

Kuvausoperaatio Hannu ja Kerttu & Lumikuningatar

Vihdoin ja viimein sain aikaiseksi uuden kuvausreissun! Edellisestä on aivan liian kauan ja olen istunut toimettomana jo muutaman viikon kuviskoululla. Suunnitelmana oli alunperin tehdä kuvisreissu lauantaina, mutta sankka lumipyry esti aikeeni. Yllättäviä hankaluuksia on ollut myös löytää aukkoja siskoni tiiviistä harrastuskalenterista, mainitsemattakaan siskoni suostuttelemista Hannun asuun. Pojaksi pukeutuminen on ilmeisesti 10 vuotiaan tytön inhokkilistalla heti ensimmäisenä. Lasten kanssa työskenteleminen muutenkaan ei ole helppoa, lumi on kylmää, valo paistaa silmiin ja paikoillaan pysyminen on hankalaa. Toisaalta sadut kertovat lapsista, joten en halunnut tämän vanhempia malleja.
 Tällä kuvausreissulla kuvasin kaksi satua, ensin Hannun ja Kertun, sitten Lumikuningattaren.Ehdottomasti suosikkivaiheeni kuvausten suunnittelussa on vaatteiden valitseminen. Isäpuoleni sattuu olemaan töissä teatterilla joten olen päässyt hyödyntämään heidän pukuvarastojaan. Vie yllättävän paljon aikaa koluta läpi vaatteita vaatteiden jälkeen, etsiä täydelliset peruukit, kengät ja hatut. 
 Kuvauspaikkojen valinta käy helposti, sillä kuvia on tullut otettua ympäri Poria. Nämäkin otin Ruosniemen metsässä jossa olen jo useasti ottanut kuvia, esimerkiksi aiemmat Punahilkka kuvat. Kun rekvisiitta, vaatteet, kuvauspaikat ja mallit stailattu, on kuvien ottamisen aika. Kameran asetukset kuntoon ja menoksi. Olen ollut liikkeellä päiväsaikaan koska en tykkää käyttää salamaa kuvissani, haluan niistä mahdollisimman luonnollisen näköisiä. Muutamissa kuvissa käytin efektinä valkoista harsoa, jonka asetin kameran linssin eteen.
 Operaatio onnistui hyvin, sain loistavaa materiaalia päättötyötä varten, joka alkaa olla jo hyvässä vaiheessa. Mielessäni on myös herännyt ajatus tehdä neljän kuvan sarja. Kuvissa voisi jollakin tavalla näkyä myös neljä vuodenaikaa. Ehkä. Katsotaan mitä ideasta syntyy. Nyt takaisin kuvien muokkailun pariin!

Vierailevana tähtenä: Inka

Ei niin mielissään oleva Hannu

Hymy palasi huulille Lumikuningattaren kauniin mekon myötä.

Kameran väärällä puolella.

satukirjoja

Olen miettinyt tässä miten  asetan valokuvani esille päättötyönäyttelyyn. Aiheena ovat sadu - miksipä en tekisi niistä kirjojen kansia! Toinen mahdollisuus on tehdä kirjojen kansista kehykset, olen kuitenkin pikkuhiljaa mietintäprosessin edetessä päätynyt ensimmäiseen vaihtoehtoon. Kirjat saisi aseteltua hauskasti päättötyö saliin. Nyt siis vain metsästämään vanhoja, suuria kirjoja kirpputoreilta ja varaston uumenista.

Punahilkka kuvailua

Syyslomalla vihdoin koitti aamupäivä, jolloin pakkasin rekvisiitan, siskoni ja koirat mukaani, ja suuntasin Ruosniemen metsään. Olin jo aiemmin katsellut sopivia kuvauspaikkoja ja tiesin missä halusin kuvata. Metsässä oli ihanan syksyistä, onneksi ymmärsin ottaa kuvat tällöin, sillä ensilumi satoi jo viikon kuluttua. Mukanamme oli saksanpaimenkoira Kora, joka tosin ei suostunut yhteistyöhön suunnittelemallani tavalla. Muutamassa kuvassa koira esiinty, saattaa kuitenkin olla että käytän raa'asti photoshoppia lopullisia kuvia varten. 

Siinäpä niitä.

edistystä

Merenneito kuvat edistyvät ihan mukavaa vauhtia. Tässä vielä samaisista kuvauksista muutama otos, joista kumpaakaan tuskin käytän lopullisessa päättötyössä.

Seuraavana on suunnitelmissa kuvata Punahilkka satu, sisko lupautui jälleen mallikseni, nappan mukaani meidän saksanpaimenkoiran ja suuntaan tuonne värienkyllästämään syksyiseen metsään. Olen käynyt kuviskoulua jo ties kuinka monta vuotta, minun olisi kai tarkoitus osata piirtää mutta mitäs tuosta, tässäpä jokatapauksessa pikainen suunnitelma seuraaviin kuviin liittyen.

sanoitta

 
 
Toimivat inspiraationa pieni merenneito kuvia editoidessa.

1st photoshoot

Kuvataidekoulun vuosittainen Kallon reissu koitti jälleen 3 päivä syyskuuta. Tarkoituksenani oli aloittaa Pieni Merenneito kuvauksella. Mukaani pakkasin siskoni sekä muutama mekko teatterin puku-vuokraamosta. Kallon merimaisema on kaunis ja sopi täydellisesti aiheeseen. Ohessa muutama hassu kuva reissun neljästäsadasta kuvasta.

happyface

olipa kerran

Tästä se kaikki alkaa, vuoden mittainen puuhastelu päättötyöni parissa. Ideani on ottaa valokuvia saduista. Satuin taannoin lukemaan Chris Colferin kirjan Land Of Stories, sekä Salla Simukan Jäljellä teokset. Molemmissa kirjoissa tulee hyvin esiin se, miten nykyajan lapset eivät tunne klassisia satuja (vaikka Salla Simukan Jäljellä kirja sijoittuukin lähitulevaisuuteen). Satuja pidetään liian raakoina ja julmina lapsille luettaviksi, niiden sisältämistä tärkeistä opetuksista huolimatta. Disneyn piirretytkin ovat hyvin kaunisteltuja versioista alkuperäisistä tarinoistaan ja niiden merkitykset ovat hukkuneet jonnekin mahtipontisten tanssiesitysten ja värikkäiden hameiden sekaan. (Älkää silti käsittäkö väärin, rakastan Disney elokuvia)

 Minulle on pienestä pitäen luettu satuja, aina Astrid Lindgrenin tuotannosta Grimmin satuihin. Kaikki ne ovat hyvin rakkaita ja osa sitä kuka olen nykypäivänä. Satuhahmot olivat minulle roolihahmoja, idoleita, ystäviä joiden rinnalla kasvoin isoksi. Siinä muutama asia, joita haluan tuoda esiin kuvissani.

 On muutama satuhahmo jotka haluan eritoten toteuttaa; Pieni Merenneito, Punahilkka sekä Liisa Ihmemaassa. Kuvia varmasti tulee enemmänkin kuin nuo nimenomaiset kolme, mutta niillä lähdetään liikkeelle. Pikkusisareni Oona lupautui toimimaan mallinani projektin ajan. Mahtoikohan tyttö ymmärtää mihin lupautui.